Mielensä pahoittaja

Heipä hei pitkästä aikaa. Mitenkäs en oo kirjoitellut moneen kuukauteen.... En oo muka ehtinyt :D Haha!!!
Noh, onhan tässä kaikenlaista. Joulukin oli välissä. Ja uusivuosi. Jouluaattona käytiin miun vanhempien luona syömässä ja lahjat jakamassa. Miia-tytär oli täällä myös. Oli kivaa. Uusi vuosi oltiin kotona kolmestaan. Parvekkeelta katsottiin ilotulitukset, nukkumaan käytiin puolen yön aikaa. Aksu-naksu koiruus ei pahemmin raketeista välittänyt. Se on hyvä se.

Tännehän kuuluu siis sellaista, että meille tulee toinen vauva kesäkuussa. Puolivälissä ollaan jo menossa. Hassua, miten aika menee nopsaan. Noh, enhän tossa välissä itseäni saanut mihinkään kuosiin, mikä kyllä harmittaa suunnattomasti ja nyt sitten tunnen itteni rumaksi. Erittäin rumaksi. Ällöttää, kun kattoo itteään peilistä. Ah, tätä ihanaa itsetuntoa, kun on niin paska. Mieskään ei varmaan tykkää miuta pahemmin kattella. Kattelee sitten muita. Varmasti näin. Liian paljon taas aattelen vanhoja juttuja. Jos monta vuotta on itseään aliarvioinut tai joku muu sitä tehnyt, niin eihän se ajatusmaailma hetkessä muutu. Ehkä sitten, kun vauva "Kirppu" on syntynyt ja saisin taas itseeni puhtia liikkumisen suhteen ja kilot alkaa karista. Ehkä. Hyvinhän silloin kevät/kesällä 2012 sujuikin. Pitää vaan tsempata, tsempata ja tsempata.

Ja vielä kun oppisi ettei koko ajan murehtisi noita tyhmiä asioita päässään. Mitenkähän senkin tosiaan oppis... Eihän kukaan jaksa tälläistä naista, joka itseään ei arvosta.

Ai että, kuinka tulikin "positiivinen" loppu. Ehkä mie tästä piristyn, tai sitten en...