Flunssanpoikanen ja mökillä

Argh, mikä lie kesäflunssa iskenyt muhun :(  Kurkku on todella kipeä, säteilee oikeaan korvaankin mokoma kipu. En pysty kunnolla nielemään, jopa veden/mehun/teen nieleminen sattuu :(  Kaikesta huolimatta kävimme eilen torstaina isäni mökillä. Ei otettu koiraa mukaan, kun ei olla vieläkään laitettu sitä punkki-tököttiä sille. Ja ai että mä vihaan punkkeja!!! YÖK, ne on niiiiiin ällöttäviä, kuvottavia. En suostu niitä etsimään koirasta vaan murun on se tehtävä. Miesten hommia tollaiset ;) 

Mutta joo, mökillä siis käytiin ja oli ihan mukavaa vanhempien kanssa. Kesän itikka-kantakin oli jo herännyt ja se ei nyt niin kivaa ollut... Pikku-neidille ostin sellaista lasten itikkatököttiä ja ihan hyvin piti itikat loitolla. 

Tälläisiä kasvaa mökin tontin reunamilla, Kullero. Sanon aina kullervo :D Meinaa millään muistaa, että ihan vaan kullero se on. 

Kohta pitäisi lähteä sairaalalle viemään noita äidinmaitoja taas. Saa nähdä miten kauan sitä jaksaa luovuttaa. On siinä kuitenkin oma hommansa, kun joutuu pullot ja muut härpäkkeet keittää kerran päivässä. Siinä menee se tunti vähintään. Ja onhan siinä maidon pumppaamisessakin oma hommansa. Mutta tosiaan, sairaalalle pitäisi lähteä käpsyttelee ja tokihan pikku-neiti just nyt nukahti. Ehtiihän tonne toki mennä, kunhan on ennen klo 15:sta vienyt maidot...

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Ja onnea niille, jotka valmistuvat ammattiin tai ovat ylioppilaiksi lukeneet :)

Kaikenlaista ja ei oikeastaan mitään

Arki soljuilee päivästä toiseen liki samanlaisena. Yhtenä päivänä kävin "shoppailemassa", ostin kukkia parvekkeelle. Niin ja mansikka- että tomaattiamppelit tuli ostettua. Mansikka mulle ja tomaatti murulle.

Viikonloppuna murun poika oli meillä torstaista sunnuntaihin. Aika meni hyvin ja ei ollut mitään ongelmia. Pojan äiti ei aina tule poikansa kanssa toimeen. Noh, teini-ikäinen ja 3 siskoa+äiti saman katon alla, niin ymmärrän poikaa jos välillä ketuttaa asua kotona. Ruokana kun on aina sitä mitä siskot haluaa. Noh, meillä sai syödä just sitä  mitä minä tein. Toki kysyin, mitä haluaisi syödä mutta ei ollut mitään erityisiä toivomuksia. Äitinsä kysyi sitten multa että miten meni viikonloppu,  vastasin että hyvin ja poikahan on oikein kohtelias. Äidin vastaus oli, että niinhän se osaa vieraiden luona käyttäytyä. Eipä tuo aina ole meilläkään käyttäytynyt mutta hei! Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Olen sitä mieltä, että teinien kanssa tulee hyvin toimeen, kun aikuinen kuuntelee sitä teiniä eikä itsepintaisesti pidä kiinni vain ja ainoastaan omista mielipiteistään. Murun eksä sanoi jo kerran että poika voi muuttaa isänsä luo koska hän ei enää jaksa taistella asioista pojan kanssa. Mun puolesta voi muuttaa milloin tahansa. Ei mitään ongelmaa. Huumorintajuinen poika ja juttelee mun ja isänsä kanssa ihan normaalisti vaikka ei nytkään saanut periksi yhdessä haluamassaan asiassa. Siitä ei vain tarvitse ruveta riitelemään, kun perustelee asiat tarpeeksi hyvin. Toki helppohan sitä on näin sanoa, ainahan nää teinien kanssa ei mee ihan niin kuin oppikirjoissa ;)

Viikonlopun ohjelma ei ollut mitään erikoista. Aina etä-vanhemmat luovat itselleen paineita siitä, että lapsilla on hauskaa viikonlopun aikana. Paljon on tutuissa tälläisiä "suorittajia". Ihan samaa arkea se on ainakin meillä vaikka oltais omana perheenä tai onko jomman kumman lapsia meillä. Tänä viikonloppuna oli vuorossa ravit päivällä ja siellä oli oikein kivaa. Poikakin oli kiinnostunut ja kyseli kaikkea. Vastailin mitä osasin ja isänsä sitten täydensi. Illalla katseltiin mässyjen kanssa joku fudis-peli, olikohan joku finaali. En jaksa innostua aina tosta fudiksesta mutta kyllä sitä katselee :) Paitsi suomalaista potkupalloilua ei jaksa ;) Kun ei ne pärjää ulkomailla. Joo, pitäis olla optimisti, mutta pessimisti ei pety!!!


Tällä alkaneella viikolla ei ole vielä oikeastaan kerennyt tapahtua mitään erikoista. Huomenna näen vanhaa luokkakaveria ja lauantaina mennään murun kanssa lavatansseihin!!! Äiti eli mummi tulee hoitamaan pikkuneitiä :)

Ai niin!!! Perjantaina oli "tilipäivä" mulla ja ostettiin pakastin! Sellainen pikkuinen, 98 litran. Riittää meille ihan hyvin ainakin alkuun. Maksoikin vain 180 euroa tarjouksessa, Upo-merkkinen. Nyt saan sitten marjoja pakkaseen talveksi :)

Lätkää ja viisuja

Mitäpä lauantaina... Rakas oli töissä aamuvuorossa, joten meillä pikkuneidin kanssa oli rento aamupäivä. Kävimme ulkona, meillä kun on tuo koirimus. Menimme koirien uimarannalle ja se olikin virhe!!! Meidän koirimus hyppäsi järveen uimaan!!! Ja sitä ei ole koskaan ennen tehnyt! Ja kun ranta on hienoa hiekkaa, oli koirimus pesua vajaa kun pääsimme takaisin kotiin.

Rakas tuli töistä juuri sopivasti katsomaan surkeaakin surkeampaa lätkämatsia. Voi pojat, eihän sitä kyllä edes odottanut mitään erikoista tämän vuoden joukkueelta. Että täytyy sanoa, yllätys tämä näinkin pitkälle meno oli! Sveitsi-USA -peli oli paljon mielenkiintoisempi ja hienoa oli tietysti Sveitsin voitto!

Lätkämatsien jälkeen katseltiin Euroviisut. Noh, Suomen esityksen jälkeen kävimme saunassa. Ja nyt vasta näin Kristan esityksen ekan kerran! Luulen, että olis voinut saada enemmän pisteitä ilman sitä tyttö-pusua. Pikkaisen naurettavaa ehkä... Mutta joo, ei Euroviisut oo enää sama juttu kuin 80-luvulla ja sitä ennen. Puolet lauluista on ihme huutamista ja kirkumista, loput on balladeja ja kauniita ihmisiä. Ja mahdollisimman vähän vaatetusta tietty! Niillä kyllä pärjää, ihan sama millainen laulu on. Tanskan voittobiisistä ei jäänyt mitään mieleen :(  Nätti, vähän ujohkon oloinen laulaja-tyttö. Siinä se.

En muuten tiedä mikä tätä bloggeria vaivaa. En saa kuvia lisättyä tänne ollenkaan :(  Pöh ja höh. Täytyy kokeilla eri selaimella, vaikuttaako asiaan.

Mutta nyt sunnuntain viettoon. Neiti känisee sitterissä, haluaa syliin. On sellainen sylivauva että :)

Perjantai perjantai...

Meillä ei ole tänään herkkupäivä, koska ei ole Suomen peliä. Eilen katsoin miestäni ja mietin, että onneksi pelit loppuvat kohta! Hänelle on vatsakumpua syntynyt aika kiitettävästi :D Ja siis alkoholista se ei todellakaan johdu. Meillä on ollut kisaeväinä sipsipussi, karkkia ja limua... Huh, oma paino on onneksi pysynyt samana koko ajan, mutta miehellä on paino noussut pikkasen liikaa. Hän jo yksi päivä vitsaili, että voisin sanoa hälle: "Rakas, sinusta on tullut pullukka!" No, mulla ei ole varaa sanoa. On nimittäin itselläni ylipainoa sen verran paljon.

Paino on kyllä ihmeellinen asia. Joko sitä on arvostelijoiden mielestä liikaa tai liian vähän. Itsekin ylipainoisena arvostelen itseäni painavampia ihmisiä. Mikä oikeus mulla on arvostella muita? Tuoko se jotenkin tyydytystä itselleni, kun näen mua painavampia ihmisiä?!? Itse olen "parhaimmillani" painanut 127 kiloa! SE on PALJON!!! Ennen raskautta painoin 106 kiloa ja raskauden lopussa 111 kiloa. Nyt 2 kuukautta synnytyksen jälkeen painan 99,5 kiloa. Enkä siis ole laihduttanut, todellakaan. Suurin osa painosta jäi laitokselle (102 kg sieltä lähtiessä) ja loput lähtenyt tässä imettämisen yhteydessä. Varmasti olisi paino vieläkin alhaisempi jos en noita herkkuja söisi Suomen pelipäivinä :D  Huh, miten saan sitten itseni ruotuun ensi maanantaista alkaen... Tiukkaa itsekuria vaan. Paha, kun kesä lähenee ja nytkin on ollut ihania päiviä. Kesän herkku: jäätelö. Kaksi suosikkimakua on jo löytynyt! Valion fazerina-jäätelö ja Ingmanin mascarpone-sitruuna-lime. NAMNAM molemmat!

Tänään oli vauvan 2 kk neuvola. Kasvu hyvää ja tasaista. Lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin: "Hymyilevä ja vastavuoroisesti seurusteleva tyttö." Niin, neitihän jokeltelee täyttä päätä. Ja hyvin vaativa neiti, pitäisi seurustella jatkuvasti hänen kanssaan <3   Neuvolassa sai myös Rota-rokotteen suun kautta. Päivällä sitten olikin yhtä kitinää ja narinaa, selvästi otti vatsasta. Ei paljoa nukkunut päivällä. Jospa sitten yön nukkuisi...

Tähän yritin ladata kuvaa, mutta ei jostain syystä onnistunut. Kokeillaan myöhemmin uudelleen :)

Kuka, mitä, miksi?

Olen 36 -vuotias nainen, jolla on kolme lasta. Kaksi vanhempaa edellisestä avioliitostani asuvat isänsä kanssa omakotitalossa. Teini-ikäiset käyvät säännöllisesti luonamme. Nykyinen mieheni on myös eronnut aikoinaan ja hänellä on 4 teini-ikäistä lasta ja hekin vierailevat säännöllisesti meillä.



Blogia yritän päivittää säännöllisesti, vähintään kerran viikossa. Kirjoittelen arjesta ja unelmista, mun ja mieheni yhteisistä haaveista. Mitä toivomme loppuelämältä ja missä aikataulussa se voisi olla mahdollista. Näistä kirjoittelen joskus... Vauva-arkea tämä nyt tällä hetkellä on, joten vauvaisia juttuja on myös luvassa ;)
Lisäksi meillä on reilun vuoden ikäinen koirimus, josta jotain aina välillä tulee höpistyä.

Toivon, että lukijat kommentoivat rohkeasti ja kysymyksiäkin voi esittää!